Nöf Nöf IIK!

Synnyn likaiselle lattialle.
Äitini on kahlittuna.

Imen tissiä.
Sisareni yrittävät talloa jalkoihinsa.
Meidät viedään pois.
Saamme syödä harmaata roskaa.
Kasvan sillä nopeasti vaikka vatsaani sattuu.
Kasvaessa tila pinenenee.
Melkein loppuu.
Talvella palelen.
Kesällä kärsin kuumuudesta.
Onneksi se loppuu ennen kuin aavistan mitään.
Meidät laitetaan jonossa kulkemaan.

Edessä olevani tippuu verilampeensa.
Sitten kaikki pimenee.
Näin minusta tuli äitien tekemä eines.
Puolet ruumiistani menee roskiin.
En olisi halunut elää tätä elämää.

Kylmä

Ulkona on kylmä.
Ei se johdu pakkasesta.
Se johtuu ihmisistä.

Olenko ihminen?
En tunnista itseäni tämän rodun edustajaksi.

Haluan pois.
Mutta en kestä yksinäisyyttä enkä pimeää.
Tahto on heikko yrittämään.

Pakko!
Pakko!
Pakko!

EIKÄ OLE!
HUUDAN TAKAISIN!

Löydän vielä kanavan auttaa.
Tuolla täytyy olla jotain järkevää.
Kaikki ei voi olla itsekkäitä.
Jokainen ei voi olla tappaja.
Kaikkien ei tarvitse alistaa.

Vai pitääkö?