Se sekoittuu usvaan
hölynpölypilveen
josta vaikea on saada selvää.
pieni kirkas hetki
toisen unessa
Olen olemassa
vaikka vain muisto kosketuksesta
toisessa todellisuudessa
kaukana täältä
ilman aikaa
En tiedä tietä sinne
vaikka voin sen tuntea
eikä se paikka kuulu tänne
siellä käydään
ei jäädä
tuskin uskaltaa enään
liitureunalta vilkuttaa
ettei hyppää väärään bussiin
numerot ovat hukassa
Ei tiennyt että hymy
voi jättää niin syvät arvet
ei kai pysty mihinkään vakavaan
tikarissa oli terä kummassakin päässä
Tunne on kai liian suuri tähän maailmaan
ainakin yhden ymmärtää
jokainen yksinäinen aamu repii kahtia
tahdon vain rakastaa
