maanantai 14. helmikuuta 2011

Unessa en ole yksin

Miksi en sitäkään saa?
Pyörin, tuskastun, väsyttää,
mutta täysin valveilla taas aamuun asti.
Ei auta lääkkeet.
Ei auta viina.
Kynttilää tuijotan.
Miksi siis on tuomittu valvomaan?
Vain hiljaisuus seurana.
Unessa en ole yksin.
Siellä olen sinun kanssasi.
Haluan nukahtaa.
Unohtaa hetkeksi tämän maailman.
Olla vapaa ilman rajoituksia.
Ilman huolia.
Vain me kaksi...
Vaikka en sinua tässä maailmassa vielä tunnekkaan.
Tiedän että vielä kohdataan.
Toivottavasti ei ohi kuljeta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti