Kaksiteräinen tikari

Olen osa unta:
Se sekoittuu usvaan
hölynpölypilveen
josta vaikea on saada selvää.
pieni kirkas hetki
toisen unessa

Olen olemassa
vaikka vain muisto kosketuksesta
toisessa todellisuudessa
kaukana täältä
ilman aikaa

En tiedä tietä sinne
vaikka voin sen tuntea
eikä se paikka kuulu tänne
siellä käydään
ei jäädä

tuskin uskaltaa enään
liitureunalta vilkuttaa
ettei hyppää väärään bussiin
numerot ovat hukassa

Ei tiennyt että hymy
voi jättää niin syvät arvet
ei kai pysty mihinkään vakavaan
tikarissa oli terä kummassakin päässä

Tunne on kai liian suuri tähän maailmaan
ainakin yhden ymmärtää
jokainen yksinäinen aamu repii kahtia
tahdon vain rakastaa

Nöf Nöf IIK!

Synnyn likaiselle lattialle.
Äitini on kahlittuna.

Imen tissiä.
Sisareni yrittävät talloa jalkoihinsa.
Meidät viedään pois.
Saamme syödä harmaata roskaa.
Kasvan sillä nopeasti vaikka vatsaani sattuu.
Kasvaessa tila pinenenee.
Melkein loppuu.
Talvella palelen.
Kesällä kärsin kuumuudesta.
Onneksi se loppuu ennen kuin aavistan mitään.
Meidät laitetaan jonossa kulkemaan.

Edessä olevani tippuu verilampeensa.
Sitten kaikki pimenee.
Näin minusta tuli äitien tekemä eines.
Puolet ruumiistani menee roskiin.
En olisi halunut elää tätä elämää.

Kylmä

Ulkona on kylmä.
Ei se johdu pakkasesta.
Se johtuu ihmisistä.

Olenko ihminen?
En tunnista itseäni tämän rodun edustajaksi.

Haluan pois.
Mutta en kestä yksinäisyyttä enkä pimeää.
Tahto on heikko yrittämään.

Pakko!
Pakko!
Pakko!

EIKÄ OLE!
HUUDAN TAKAISIN!

Löydän vielä kanavan auttaa.
Tuolla täytyy olla jotain järkevää.
Kaikki ei voi olla itsekkäitä.
Jokainen ei voi olla tappaja.
Kaikkien ei tarvitse alistaa.

Vai pitääkö?

Synkkyydestä valoon

Liikaa viinaa.
Liikaa töitä.
Liikaa kamaa.
Liikaa öitä.

Ei enään lisää velkaa.
Ei myrkytettyä ruokaa.
Vaan oma sänky
ja lämmintä huopaa.

En jaksa enään loisia.
Enkä huonoja naisia.
Yksin juotuja tuoppeja,
niitä krapulan nuotteja.

Ei enään kellon herätystä.
Ei enään turhaa sivistystä.
Vaan kaipaan piristystä.
Ehkä niskasta nipistystä.

Kuumaa saunaa ja ajatonta aikaa,
jolloin voi ystävien kanssa nauraa.
Ei turhaa pingotusta.
Olemassaolon suremista.
Jokainen saa tehdä omat päätelmänsä musta.

Antaa auringon paistaa.
Puistot vihreäksi laittaa.
Ja kesän pisimmän meille aloittaa!

Mitä tapahtuu?

Mitä tapahtuu?
Missä menen?

Poika hurrikaanin keskellä.
Hetken tyynessä.
Pian matka jatkuu,
Mutta minne??

Takaisin en enään jaksaisi mennä.
Tulevasta en mitään näe.
Pelkkää sumua näkyy edessäpäin.
Painostusta monelta suunnalta.

Pitäisi olla.
Pitäisi tehdä.
Pitäisi kuolla?

En välttämättä pysty olemaan kuin pitäisi.
Enkä halua olla niin kuin halutaan.
Vaikka siihen yritetään pakottaa.

Antakaa lipua kohti omaa satamaa.
Missä ikinä se sitten onkaan....
Jos et välitä sumusta.
Purjehtisitko hetken vierelläni?

Hyvästit

Tämä on hyvästini sinulle, joka halusit kaiken rakennetun heittää menemään.

En sitä käsitä tai halua ymmärtää,
mikä tekee ruohosta sillä puolella vihreämpää.
Kaikki ne kesäyöt piilossa muulta maailmalta jäi ikuisesti sydämmeen.
Yöuinnit kahden, kuin olisimme olleet yksi.
Kehosi tunnen paremmin kuin tien kotiini.
Naurusi kaikuu vieläkin aamuisin korvissani,
sinä punaisena hetkenä ennen kuin herään.
Muistosi ei tule koskaan häviämään.
Sen säästän kultaisessa lippaassa sydämmeni alttarilla,
josta sitä ei kukaan voi varastaa.
Yhtenä kalleimmista aarteistani.
Kyynelein sen suljen.
Vaikka tiemme tuskin enään kohtaa.
Jäi meille sielu yhteinen.
Muista se.

Unessa en ole yksin

Miksi en sitäkään saa?
Pyörin, tuskastun, väsyttää,
mutta täysin valveilla taas aamuun asti.
Ei auta lääkkeet.
Ei auta viina.
Kynttilää tuijotan.
Miksi siis on tuomittu valvomaan?
Vain hiljaisuus seurana.
Unessa en ole yksin.
Siellä olen sinun kanssasi.
Haluan nukahtaa.
Unohtaa hetkeksi tämän maailman.
Olla vapaa ilman rajoituksia.
Ilman huolia.
Vain me kaksi...
Vaikka en sinua tässä maailmassa vielä tunnekkaan.
Tiedän että vielä kohdataan.
Toivottavasti ei ohi kuljeta...

Miten tähän helvettiin jouduin?

Oli pesä rakennettu rakkauteen.
Kissat leikkivät lattialla ja oli hetken hyvä olla.
Oliko itse PERKELE vaiko karma, joka tuli ovesta ja repi kaiken kahtia?
Huusi: "Painukoon helvettiin onnen rippeet ja tulkoon tilalle pimeys sydämmiin ja yksinäisyys ympärille.
Teille ei rakkauden velkaa myönnetä!"

Ovi takana näin suljetaan.
Uudet eteen avataan.
Mutta miksi ne kaikki näyttävät vain syvemmälle pimeyteen rappujaan?
Tätä mietin yksin pimeässä.
Sekaisin päihteistä.
Raadot lattialla savuaa...
Pitikö ne viattomat kissatkin sinun polttaa...?

3000 mailin apteekki

Lääkkeet vauvasta vaariin.
Vain otettu pilleri voi auttaa.
Ilman lääkkeitä ei lääkäri osaa auttaa.
Lihaskipu, närästys, lapsettomuus tai kramppi.
Jokaiseen oma kemikaali anti.

Älkää käyttäkö huumeita sanoo isoveljemme tää.
Vaikka kaikki täyteen doupattu ennen vuoden ikää.
Siitä Big Pharman edustajat pitää.
Vain otettu pilleri voi auttaa,
tai  sinut muuttaa ja sielusi lamauttaa.

Ole nyt kiltti ja syö nämä,
ellet halua niitä väkisin syötettävän...

Teatteri

Avaa silmät.
Se et ole sinä.
Kaikki mitä näet on pelkkää harhaa.
Lavan takana näyttely vasta alkaa.
Esirippu silmillä ei edes lavaa nää.
Kaikki mihin uskot on vain hämäystä.
Kiroa, huuda, revi, paiskaa.
Mennään pois ei kukaan voi ymmärtää.
Katkeruus, pelko, viha on turhaa.
Kuukaan kuule tai halua yrittää.
Joku avaa verhon.
Ei olisi uskonut.
Ei kukaan halua totuutta nähdäkkään.

Sattuu

Päästä minut menemään.
En jaksa enään enempää.
Sattuu niin saatanasti.
En jaksa enään.
Haluisin päästä nirvanaan,
mutta liekit polttaa.
Juosta pois,
mutta juoksuhiekasta ei yksin nousta
Jos joku jaloilleen nostaisi,
vaikka ylpeys ei anna lupaa apua pyytää.
Sattuu niin saatanasti.
Seinät kaatuu.
Tekee mieli juosta kotia asti.
Siellä ei mitään odota.
ei missään pakopaikkaa.
Sinä päässäni riivaat.
Hetkeksi nukahdan,
Herään ja kaikki alkaa taas uudestaan.

Maailman paras paikka

on maailman paras paikka,
sun vierelläsi maata,
ei haittaa vaikka nukut,
sinua halaan ja tunnen lämpösi ruummillani.

ei tämän yön loppuvan soisi,
en vierestäsi nousta haluaisi,
tähän jäädä ikuisesti voisin,
kunpa ei kello aamulla herättäisi.

puristat kättäni hellästi,
koko kehoni siitä värähteli,
ole siinä ainiaan,
älä viereltäni poistu milloinkaan.

nukut rauhassa aamuun asti,
minä en taaskaan unta saa,
mutta ei se haittaa,
jos rakkaani vieressä maata saan.

kello on aivan liian julma,
se aamulla poistaa sut multa,
harmaa päivä alkaa,
mutta illalla kanssasi väriä siihen saan.

Pidä pokka

Pidä pokka, vaikka henki menis.
Pidä pokka, vaikka sisältä repii.
Pidä pokka, vaikka kaikki nauraa.
Pidä pokka, vaikka tekis mieli huutaa.

Älä itke.
Älä huuda.
Älä kuule.
Älä näytä sitä kipua.

Ei saa itkeä lauantaina,
Tiistaina tai edes torstaina.
Käy kaupassa.
Huoltoaseman vessassa.
Käy toissä.
Hymyile ja sano kiitos kassalla
Vaikka tekis mieli Perkelettä huutaa!

Liukenen tähän maailmaan

Liukenen tähän maailmaan.
Kuinka näköni sumenee vaikka silmät ovat kiinni?
Kauniit asiat on rumia ja osa minua.
Kaikki säilyy ja kaikki katoaa.
Ollaan niin kuin ei olisikaan.
Liukenen tähän maailmaan.
Kuu on hulluille.
Minua venus odottaa.
Yli kivusta. yli surusta. yli vainosta.
Olemassa olematta.
Äänettömissä sanoissa.
Puuttomassa metsässä.
Kirjoittamattomassa kirjassa.
Olen vaikka en tunne mitään.
Kohta huutaa kellot ja lapset.
Taas suorittaa pitää.
Vielä pieni hiljaisuus ennen sitä.