Kylmä

Ulkona on kylmä.
Ei se johdu pakkasesta.
Se johtuu ihmisistä.

Olenko ihminen?
En tunnista itseäni tämän rodun edustajaksi.

Haluan pois.
Mutta en kestä yksinäisyyttä enkä pimeää.
Tahto on heikko yrittämään.

Pakko!
Pakko!
Pakko!

EIKÄ OLE!
HUUDAN TAKAISIN!

Löydän vielä kanavan auttaa.
Tuolla täytyy olla jotain järkevää.
Kaikki ei voi olla itsekkäitä.
Jokainen ei voi olla tappaja.
Kaikkien ei tarvitse alistaa.

Vai pitääkö?

Synkkyydestä valoon

Liikaa viinaa.
Liikaa töitä.
Liikaa kamaa.
Liikaa öitä.

Ei enään lisää velkaa.
Ei myrkytettyä ruokaa.
Vaan oma sänky
ja lämmintä huopaa.

En jaksa enään loisia.
Enkä huonoja naisia.
Yksin juotuja tuoppeja,
niitä krapulan nuotteja.

Ei enään kellon herätystä.
Ei enään turhaa sivistystä.
Vaan kaipaan piristystä.
Ehkä niskasta nipistystä.

Kuumaa saunaa ja ajatonta aikaa,
jolloin voi ystävien kanssa nauraa.
Ei turhaa pingotusta.
Olemassaolon suremista.
Jokainen saa tehdä omat päätelmänsä musta.

Antaa auringon paistaa.
Puistot vihreäksi laittaa.
Ja kesän pisimmän meille aloittaa!

Mitä tapahtuu?

Mitä tapahtuu?
Missä menen?

Poika hurrikaanin keskellä.
Hetken tyynessä.
Pian matka jatkuu,
Mutta minne??

Takaisin en enään jaksaisi mennä.
Tulevasta en mitään näe.
Pelkkää sumua näkyy edessäpäin.
Painostusta monelta suunnalta.

Pitäisi olla.
Pitäisi tehdä.
Pitäisi kuolla?

En välttämättä pysty olemaan kuin pitäisi.
Enkä halua olla niin kuin halutaan.
Vaikka siihen yritetään pakottaa.

Antakaa lipua kohti omaa satamaa.
Missä ikinä se sitten onkaan....
Jos et välitä sumusta.
Purjehtisitko hetken vierelläni?

Hyvästit

Tämä on hyvästini sinulle, joka halusit kaiken rakennetun heittää menemään.

En sitä käsitä tai halua ymmärtää,
mikä tekee ruohosta sillä puolella vihreämpää.
Kaikki ne kesäyöt piilossa muulta maailmalta jäi ikuisesti sydämmeen.
Yöuinnit kahden, kuin olisimme olleet yksi.
Kehosi tunnen paremmin kuin tien kotiini.
Naurusi kaikuu vieläkin aamuisin korvissani,
sinä punaisena hetkenä ennen kuin herään.
Muistosi ei tule koskaan häviämään.
Sen säästän kultaisessa lippaassa sydämmeni alttarilla,
josta sitä ei kukaan voi varastaa.
Yhtenä kalleimmista aarteistani.
Kyynelein sen suljen.
Vaikka tiemme tuskin enään kohtaa.
Jäi meille sielu yhteinen.
Muista se.

Unessa en ole yksin

Miksi en sitäkään saa?
Pyörin, tuskastun, väsyttää,
mutta täysin valveilla taas aamuun asti.
Ei auta lääkkeet.
Ei auta viina.
Kynttilää tuijotan.
Miksi siis on tuomittu valvomaan?
Vain hiljaisuus seurana.
Unessa en ole yksin.
Siellä olen sinun kanssasi.
Haluan nukahtaa.
Unohtaa hetkeksi tämän maailman.
Olla vapaa ilman rajoituksia.
Ilman huolia.
Vain me kaksi...
Vaikka en sinua tässä maailmassa vielä tunnekkaan.
Tiedän että vielä kohdataan.
Toivottavasti ei ohi kuljeta...

Miten tähän helvettiin jouduin?

Oli pesä rakennettu rakkauteen.
Kissat leikkivät lattialla ja oli hetken hyvä olla.
Oliko itse PERKELE vaiko karma, joka tuli ovesta ja repi kaiken kahtia?
Huusi: "Painukoon helvettiin onnen rippeet ja tulkoon tilalle pimeys sydämmiin ja yksinäisyys ympärille.
Teille ei rakkauden velkaa myönnetä!"

Ovi takana näin suljetaan.
Uudet eteen avataan.
Mutta miksi ne kaikki näyttävät vain syvemmälle pimeyteen rappujaan?
Tätä mietin yksin pimeässä.
Sekaisin päihteistä.
Raadot lattialla savuaa...
Pitikö ne viattomat kissatkin sinun polttaa...?

3000 mailin apteekki

Lääkkeet vauvasta vaariin.
Vain otettu pilleri voi auttaa.
Ilman lääkkeitä ei lääkäri osaa auttaa.
Lihaskipu, närästys, lapsettomuus tai kramppi.
Jokaiseen oma kemikaali anti.

Älkää käyttäkö huumeita sanoo isoveljemme tää.
Vaikka kaikki täyteen doupattu ennen vuoden ikää.
Siitä Big Pharman edustajat pitää.
Vain otettu pilleri voi auttaa,
tai  sinut muuttaa ja sielusi lamauttaa.

Ole nyt kiltti ja syö nämä,
ellet halua niitä väkisin syötettävän...